Wanhat Mestarit
ULLAN HAASTATTELU
1. Syntymäaika:
24.11.1951
2. Mikä sai sinut urheilun pariin?
Luontainen taipumus liikuntaan, olen ilmeisesti sukset ja piikkarit jalassa syntynyt.
Myös innostava ja kannustava valmentaja sekä kodin kannustus.
3. Harrastitko muita lajeja hiihdon ja juoksun lisäksi?
En harrastanut muita lajeja
4. Valmentajat vuosien varrella?
Aarne ”Arska” Halonen
5. Teitä oli Aarne Halosen tallissa melkoinen ryhmä menestyviä urheilijoita, ketkä kulkivat aktiivisimmin mukana harjoituksissa? Missä maisemissa harjoittelitte?
Aktiivisemmin harjoituksiin osallistui vakioviestiporukka; minun lisäksi Marja Hakkarainen, Kaija Härkin, Irja Pyykönen, lisäksi Kauko Kanervo, Raimo Kuvaja sekä lukuisa joukko eri lajien urheilijoita osallistui yhteisharjoituksiin silloin tällöin.
Pitkät, rauhalliset maastolenkit tehtiin Varpuvaaran lenkillä, 25–27 km (1-2 km reipasta kävelyä ja 1-2 km juoksua), rullahiihdot Valtimo - Nurmes maantiellä, sauvarinneharjoitukset Varpuvaaran rinteillä, kuntopiiriharjoitukset yhteiskoulun voimistelusalissa, yhteiskoulun kellaritiloissa ja leirintä-alueen pururadalla Arskan rakentamilla telineillä, soutuharjoitukset Valtimo-järvellä (tavallisella puuveneellä).Vuokatinvaaran vaellukset kuuluivat läpi harjoituskauden vakioharjoituksiin.
6. Oliko Arska vaativa valmentaja, vai oliko hänellä vain silmää nähdä millainen harjoitus tehoaa kuhunkin parhaiten? Olihan teillä pienellä paikkakunnalla harvinaisen monta urheilijaa kansallisella tasolla ja ihan maajoukkuetehtävissäkin.
Arska oli tulisieluinen urheilun kannattaja. Arska panosti nuoriin urheilijoihin kaiken vapaa-aikansa, ehkä jopa oman perheen kustannuksella. Arskalla oli erinomaisen hyvä kyky löytää ja innostaa nuoria urheilijoita, Arska kiersi Valtimon kyläkouluissa puhumassa raittiuden, liikunnan ja terveellisten elämäntapojen merkityksestä. Arska järjesti kyläkouluilla urheiluharjoituksia ja kilpailuja. Arskalla oli silmää erottaa innostuneet ja lahjakkaat nuoret. Meistä lahjakkaista nuorista hän kokosi ryhmän ja perusti ”Arskan tallin”. Arskan tallin kuuluville urheilijoille Arska järjesti yhteisleirejä ja kilpailuja Nurmeksessa, Joensuussa ja Kontiolahdella.
Arska oli hyvä esimerkki ja esikuva meille nuorille. Arska eli itse niin kuin opetti meitä nuoria. Arska osallistui itse aina yhteisharjoituksiin urheilijoiden mukana. Samalla hän korjasi mahdolliset tekniikkavirheet ja vastaavasti kannusti oikein ja tehokkaasti suoritetuista harjoituksista. Tästä Arskan tallin ryhmästä valikoitui urheilijat, jotka halusivat lähteä kokeilemaan mihin urheilijankyvyt riittävät. Näille kiinnostuneille urheilijoille Arska laati vuosikohtaiset valmennusohjelmat, joita hän seurasi urheilijan pitämän harjoituspäiväkirjan avulla.
Muistan Arskan aktiivisuudesta, että Arska kehitti meille valtimomaisille Suomen ensimmäiset rullasukset. Hän laittoi tavallisiin puusuksiin rullat suksen etu- ja takaosaan. Muutaman rullahiihdon jälkeen ,kun suksen kärjet kuluivat vähitellen poikki, Arska keksi lyhentää suksia eturullien kohdalta. Siitä lähti rullasuksien kehittely Suomessa.
Arska kehitti Suomessa ensimmäisen latuhöylän eli hän ohjasi ja minä ja Kaija vedettiin latuhöylään käsivoimin. Sittemmin Arskan latuhöylää vedettiin moottorikelkalla. Nykyiset latuhöylät ovat kehittyneet tämän päivän tarpeita vastaaviksi.
7. Millaista harjoittelu oli siihen aikaan? Minkä tyyppiset harjoitukset muodostivat rungon kunnon rakentamiseen ja milloin tehoja otettiin irti?
Uusi harjoittelukausi alkoi toukokuun alussa. Vuosisuunnitelma tehtiin aina yhdessä Arskan kanssa,
harjoitusrunko muodostui kirjallisesta henkilökohtaisesta vuosisuunnitelmasta. Vuosisuunnitelma jakautui seuraavasti: perusharjoittelukauteen, tehoharjoittelukauteen ja kilpailukauteen. Perusharjoittelukausi ja tehoharjoittelukausi etenivät neljän viikon jaksoissa. Harjoitusmäärät määrät ja tehot nousivat viikoittain niin, että joka 4. viikko oli kovin. Kovimman harjoitusviikon jälkeen seurasi aina palautteleva viikko. Täysin lepopäivää suunnitelma ei sisältänyt.
Tehokkaimmalla harjoitusviikolla harjoittelin 180-190 km viikossa, palauttavalla viikolla 130–140 km viikossa.
Perus- ja tehoharjoituskausi sisälsi: rauhalliset maastolenkit n. 25–27 km 2-3 kertaa viikossa, rullahiihtoa 14–15 km 2-3 kertaa viikossa, sauvarinneharjoituksia 1-2 kertaa viikossa, kuntosaliharjoituksia 1-2 kertaa viikossa, soutuharjoituksia 1-2 kertaa viikossa. Kaikkiin harjoituksiin kuului alku- ja loppuverryttelyt ja venyttelyt.
Siihen aikaan harjoitusmäärät laskettiin kilometreittäin, ei tunneittain, niin kuin ilmeisesti nykyään.
Perus- ja tehoharjoituskauden ohjelmaan kuului läpi harjoituskauden vauhtikestävyysharjoittelua, 10 km tasavauhtista juoksua kerran viikossa, sauvarinneharjoittelut ja vauhtileikittely juosten n. 6-7 km 1-2 kertaa viikossa (herkkyyden säilyttäminen). Yhteislenkillä tahtoi muodostua ”kilpailuhenki”, jolloin mentiin enemmän kuin rahkeissa olisi ollut varaa.
Lisäksi Arska korosti aamulenkkien merkitystä n. 3-4 kertaa viikossa, sekä jokaisen harjoituksen alussa hyvää alkuverryttelyä, sillä lämpimillä lihaksilla varsinaisen harjoittelun pystyi tekemään tehokkaasti alusta loppuun asti. Myös kilpailutilanteessa Arska painotti alkuverryttelyn merkitystä.
Arskalla oli omintakeinen tapa saada lihakset lämpimiksi ennen starttia.
Mikäli kilpailupäivänä oli pakkanen tai kova tuuli ja tuisku, me pukeuduttiin aamulenkille lämpimästi ja juostiin lumihangessa 15 minuuttia eli kunnes hiki tuli pintaan, sen jälkeen suihkuun, lämmintä vaatetta päälle ja rentoutumaan vällyjen alle. Ennen kilpailun starttia tarvittiin vain kevyt verryttely ja lihakset olivat heti valmiit kovaan rääkkiin. Se toimi hyvin. SM-viesti kultaa tuli tällä menetelmällä (Juvalla, ensimmäinen SM-viestimestaruus). Arska suosi tyhjennysharjoituksia, esimerkiksi 3-4 päivää ennen tärkeää kilpailua juostiin järven jäällä, jossa oli lunta lähes polviin. Alkuverryttelynä juostiin noin tunti lumihangessa, sen jälkeen kymmenen minuutin palautus ja sitten minuutin vetoja 3-4 kertaa lumihangessa alusta lähtien täysillä. Valmentaja seurasi kellolla harjoituksen ja ajan kulumista. Sen jälkeen 3-4 päivää kevyttä harjoittelua ja kilpailussa hiihto oli helppoa ja rentoa.
8. Yhteistä teille takavuosien menestyshiihtäjille on, että menestyitte hyvin myös juoksijoina ja myös kilpailitte aika paljon kesän aikaan. Nykyään hiihtäjän bongaaminen juoksukilpailuissa alkaa olla harvinaista. Mistä tämä mahtaa johtua? Ainakin kyläkilpailuihin juoksevat hiihtäjät toisivat tervetulleen lisän osanottoon.
Mielestäni juoksu ei sovi kaikille hiihtäjille, kaikki hiihtäjät eivät tykkää juoksuharjoittelusta, polvet joutuvat kovalle rasitukselle. Tämän päivän hiihtoharjoittelu on niin tarkkaan ohjelmoitu. Juoksukilpailut voivat sotkea hiihtoharjoituksia. Lisäksi tänä päivänä kilpailukausi alkaa jo marraskuulla ja loppuu joskus huhtikuun lopulla, hiihtokausi on pitkä ja hiihtostartteja tulee niin paljon, että juoksukilpailut eivät jaksa hiihtäjiä innostaa.
9. Millaista harjoittelu oli leireillä ja ehdittiinkö siellä harrastamaan muutakin?
Leirejä oli paljon. Kesäleirejä oli Vuokatissa noin kerran kuukaudessa, Itävallan Alpeilla 2-3 kertaa kesän aikana. Varsinainen hiihtoharjoittelu alkoi Pellon Jerismajalla, Saariselällä, Rukalla ja Vuokatissa. Leireillä harjoiteltiin 2-3 kertaa päivässä. Leireillä oli aina mahdoton kilpailuhenki. Vanhemmat hiihtäjät yrittivät jättää meidät nuoremmat kyydistä. Me nuoremmat emme antaneet periksi, sinnittelimme veren maku suussa. Leirit olivat niin rankkoja, että jokaisen leiriviikon jälkeen piti pitää kotona löysä, palautteleva viikko. Muuten ylikunto olisi ollut varma.
10. Arska taisi touhuta leirejä Valtimonkin maisemiin ja täällä nähtiin nimimiehiä ja -naisiakin kesäaikaan harjoittelemassa. Missä mastossa harjoittelitte ja missä majoitutte?
Arska suunnitteli harjoittelureitit, usein lenkit suuntautuivat pitkille Varpuvaaran ja Murtovaaran lenkeille. Arska hoiti majoitukset.
11. Parhaat sijoituksesi ja kovimmat hiihtosi?
Ehdottomasti kaikkein tärkeimpänä ja ikimuistettavana pidän Valtimon Vasaman ensimmäistä naisten yleisessä sarjassa hiihdettyä SM-kultaa 3x 5km matkalla. Yhteensä Vasamalle saatiin kolme SM-kultaa ja yksi hopea. Lisäksi Tampereen Pyrinnön edustajana saavutin kaksi SM-kultaa 3x5 km matkalla sekä yhden SM-hopean. Henkilökohtaisessa kilpailussa saavutin naisten yleisessä sarjassa SM-pronssia 10 km:llä Harjavallassa, sekä naisten yleisessä sarjassa pronssia 5 km:llä Kouvolassa. Innsbruckin esiolympiakisoissa 1975 voitettiin viestikultaa joukkueella Marjatta Kajosmaa, Helena Takalo, Hilkka Riihivuori ja minä. Tyttöjen 3x3 km saavutimme SM-viestikultaa 1969 ja henkilökohtaisessa kilpailussa hopeaa vuosina 1968 ja 1969, sekä kuudennen sijan vuonna 1970 ja viidennen sijan 1971. Falunin MM-kisoissa osallistuin henkilökohtaiselle 5km:lle (puusuksilla, muiden maiden edustajilla oli jo lasikuitusukset!). Holmenkollenin kansainvälisiin kilpailuihin osallistuin puolenkymmentä kertaa , paras saavutus Kollenilla oli naisten 10 km:lla oli 6. sija. Lisäksi osallistuin Keski-Euroopassa lukuisiin kansainvälisiin kilpailuihin, paras sijoitus Klingenthalissa naisten 10 km:llä 2. sija ja Ramsaun kansainvälisissä kilpailuissa naisten 5 km:llä 1.sija. Zakopanen kansainvälisissä kilpailuissa olin 10 kilometrillä kuudes. Yleisurheilussa saavutimme naisten SM-viestissä 3x 800m:llä joukkuekultaa (joukkueella Anne Halonen, Marja Hakkarainen ja minä). SM-maastojuoksussa voitettiin kaksi joukkuekultaa ja kaksi hopeaa vuosina 1968-71. Henkilökohtaisia piirinmestaruuksia yleisurheilussa voitin 23, hopeaa 11 ja pronssia 6 kertaa.
12. Nuorissa vasamaisissa on taas nousemassa lupaavia kykyjä ainakin hiihtopuolella ja heittolajeissa, ja hätyytteleepä joku pikajuoksija kohta Jarmo Kärnän aikoja. Millaisia ohjeita antaisit lahjakkaille nuorille, jotka alkavat tehdä valintoja, satsatako urheiluun tosissaan?
Nuorille urheilijoille on tärkeää, että he harjoittelevat monipuolisesti ja kokeilevat eri urheilulajeja. Vähitellen löytyy se laji, joka alkaa urheilijaa kiinnostaa eniten. Toivon, että nuoret urheilijat luottavat omiin kykyihinsä, uskovat menestyksen mahdollisuuksiin. Menestykseen vaaditaan sitkeyttä, pitkäjännitteisyyttä ja nousujohtoista harjoittelua. Nuorille tulee korostaa, että tänäkin päivänä pieneltäkin paikkakunnalta voi nousta huipulle. Valtimolla on erinomaisen hyvät mahdollisuudet täysipainoisen harjoitteluun. Toivon nuorten lähtevän rohkeasti kokeilemaan kykyjään pitäjänmestaruus-, piirinmestaruus- ja SM-tason kilpailuihin. Kilpailuista saa valtavasti arvokasta kokemusta ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. Alkuun nuorelle urheilijalla riittää perheen ja seuran tuki. Mutta huipulle pyrkiessä nuori urheilija tarvitsee mielestäni oman valmentajan. Valmentajalla on hyvin tärkeä rooli kannustaessaan ja rohkaistessaan nuorta urheilijaa säännölliseen ja nousujohteiseen harjoitteluun. Valmentajalla on suuri merkitys järjestellä nuoren urheilijan käytännön asioista; välineiden hankkiminen, suksien voitelu, henkinen tuki. Näin urheilijalle jää aikaa keskittymiseen harjoitteluun ja kilpailuihin. Valmentajalla on myös erittäin suuri henkisen tuen merkitys. Terveelliset elämätavat ja oikea opiskelun, harjoittelun ja levon suhde auttaa kehittymään urheilijana.
13. Millainen suhde nykyään urheiluun, harrastatko, seuraatko, vai oletko siirtänyt jo vastuuta nuoremmille polville?
Seuraan aktiivisesti kaikkia urheilulajeja. Luen tarkasti Ylä-Karjala -lehdestä valtimolaisten menestykset. Olen huomannut, että Valtimolla on runsaasti nuoria ja vähän vanhempiakin urheilijoita, jotka ovat menestyneet piiritasolla, mutta myös SM-tasolla. Itse lenkkeillen säännöllisesti, talvella hiihdän mielelläni pitkiä matkoja, kesäisin hölkkään, tykkään maratonjuoksuista. Olen juossut 31 täyspitkää maratonia sekä yhden 100 km kilpailun Hartolassa. Haluan edelleen kokeilla omia rajojani. Tosin jalka ei nouse siihen malliin kuin 30 vuotta sitten, mutta oman kunnon ehdoilla etenen. Kilpaurheiluvastuun olen siirtänyt jo ajat sitten nuoremmalle polvelle. Omat tytöt ovat juosseet kuntoilumielessä jo useita maratoneja.
14. Terveisiä valtimolaisille.
Toivon, että Valtimolla säilyisi perinteikkäät urheilutapahtumat: Aarne Halosen kehittämä Ylä-Karjalan kymppi ja paikkana säilyisi leirintäalueen pururata, Kalliojärvijuoksu, Verkkojoen juoksu ja kansalliset Puukarin hiihtokisat. Toivoisin näkeväni Valtimolla myös maakuntaviestit, piirinmestaruushiihdot ja enemmän kansallisia hiihtokilpailuja. Toivon nuorille urheilijoille yhteisharjoituksia, jopa 1-2 kertaa viikossa. Vetäjistä tahtoo olla aina puutetta, mutta tässä voisi hyödyntää urheilijoiden vanhempia. Samalla vanhemmillakin tulisi harrastettua liikuntaa. Vetäjiksi voi houkutella myös piiritason asiantuntijoita. Menestyneiden urheilijoiden pieni muistaminen Vasamalta on omiaan lisäämään kiinnostusta urheiluun ja harjoitusten tehostamiseen. Hyvin Vasama on menestyneitä nuoria muistanutkin.
Minulle on jäänyt erittäin hyvät ja lämpimät muistot ajalta, jolloin edustin Valtimon Vasamaa. Sain Valtimon Vasamalta ja valtimolaisilta vahvaa kannustusta ja tunnustusta urheilumenestyksestäni. Arska hankki omilla varoillaan minulle uudet kilpasukset vanhojen poikkimenneitten ja korjattujen suksien tilalle.
Minulle on erittäin vahvat ”juuret” Valtimolle. Olen kiinnostunut kaikista Valtimon asioista.
Mikäli urheilija haluaa menestyä, se vaatii tinkimätöntä harjoittelua, lenkille pitää lähteä satoi tai paistoi, vähitellen kovista harjoituksista oppii nauttimaan. Koulun, opiskelun, harjoittelun ja levon suhde tulee olla tasapainossa.
Terveisin Ulla
Kauko Kanervo
1. Syntymäaika?
26.09.1950
2. Mikä vei miehen urheilun pariin?
Armeijassa voitin patteriston hiihtokilpailun kylmiltään, siitä se sitten lähti.
3. Mitä lajeja harrastit hiihdon ja juoksun ohella?
Aktiiviaikana ei muita lajeja, lopetettuani 1985 jälkeen ampumahiihtoa , hirvenhiihtoa ja hirvenjuoksua (hirvenhiihdossa-ja juoksussa tuli muutama sm-mitali).
4. Valmentajat vuosien varrella?
Alussa Aarne Halonen, k-suomeen muutettuani minä itse.
5. Teitä oli Aarne Halosen tallissa melkoinen ryhmä menestyviä urheilijoita, ketkä kulkivat aktiivisemmin mukana harjoituksissa? ja missä maisemissa harjoittelitte?
Alkuvuosina tehtiin sulanmaan aikana pitkiä vaelluslenkkejä, kerran viikossa (3-5 tuntia) mukana mm. K.Härkin, U.Suhonen, M.Hakkarainen, T.Pääkkönen, R.Kuvaja
Reitit vaihtelivat: Murtovaara, Rumon- ratsupolku, Tiilikan puisto ym.
6. Oliko Arska vaativa valmentaja, vai oliko hänellä vain silmää nähdä millainen harjoitus tehoaa kuhunkin parhaiten? Olihan teitä pienellä paikkakunnalle harvinaisen monta urheilijaa kansallisella tasolla ja ihan maajoukkuetehtävissäkin.
Arska oli maalaisjärkinen valmentaja.
7. Millaista harjoittelu oli siihen aikaan? Minkätyyppiset harjoitukset muodostivat rungon kunnon rakentamiseen ja milloin otettiin tehoja irti?
Harjoittelin 6 p:nä viikossa , kesällä peruskuntokausi: rullahiihtoa, pitkät hiihtokävely-
juoksulenkit, soutua, sauvarinnettä, halontekoa (pokalla)ja juoksukilpailuja
Tehoja otettiin irti syys-lokakuussa ja joulu-tammikuussa.
8. Hätyyttelit kansallisen tason juoksijoitakin aikoinaan. Harjoittelitko kesällä enemmän hiihtoa vai juoksua silmälläpitäen? Minkälaisiin aikoihin pystyit ratamatkoilla?
Kesäharjoittelu oli hiihtoharjoittelua, juoksukilpailut oli osa hiihtoharjoittelua
Aikoja: 800m=1.58 1500m=4.02 3000esteet=9,26 3000m=8.29.
9. Nimesi esiintyy edelleen hölkkäkisojen reittiennätystilastojen kärjessä. Muistatko huippuaikaasi Verkkojoen hölkässä, lienee ollut 17:38 ja vuosi 1980? Miten valmistauduit kisaan ja millaiset olivat tuntemukset juoksun aikana? Nykyisin voittoja on kyseisessä juoksussa korjattu yli 20 minuutin ajoillakin.
Verkkojoen hölkkä: en valmistautunut mitenkään erityisesti, kävin muistaakseni kyseisenä aamuna lintumetsällä , tuntemukset kilpailussa : pahalta tuntuu kun mennään täysillä.
10. Millaista harjoittelu oli leireillä ja ehdittiinkö siellä harrastamaan muutakin? Mietaan Jussin seurassa ei liene aika käynyt pitkäksi?
Harjoittelu on varsinkin pitkillä lenkeillä yksitoikkoista, mutta pitää ajatella vai positiivisia asioita. Ajankuluna kortinpeluuta ,joskus käytiin humpalla (suosittelen hiihtäjille parantaa rytmitajua).
11. Arska taisi touhuta leirejä Valtimonkin maisemiin ja täällä nähtiin nimimiehiä ja -naisiakin kesäaikaan harjoittelemassa. Missä maastoissa harjoittelitte ja missä majoituitte?
Vaellusleirejä UKK-reitellä: 4-5 päivää. Pojanmaan-ja Mikkelin hiihtäjiä, J.Miedon ja H.Kirvesniemen johdolla. Yövyttiin metsäkämpillä ja kansakouluilla.
12. Parhaat sijoitukset ja kovimmat hiihtosi?
Valtimon Vasamassa: pm-mitaleita eri värisiä 15-50 km.
13. Jatkoit vielä hiihtoa Viitasaaren Viestin riveissä ja SM-viesteissä tuli menestystä. Moneenko viestiin ehdit osallistua ja millainen oli menestys?
Viitasaaren Viestissä : viisi sm-viestiä, 3 kertaa pronssilla, huonoin 7 sija.
14. Nuorissa Vasamalaisissa on taas nousemassa lupaavia kykyjä ainakin hiihtopuolella, heittolajeissa ja hätyytteleepä joku pikajuoksijakin kohta Kärnän Jarmon aikoja. Millaisia ohjeita antaisit lahjakkaille nuorille, jotka alkavat tehdä valintoja, satsatako urheiluun tosissaan?
Nuorena monipuolisia lajeja, erikoistuminen 17-18 vuotiaana. Älkää unohtako koulutusta. Säännöllinen oikea harjoittelu vie pitkälle.
15. Millainen suhde nykyään urheiluun, harrastatko, seuraatko, vai oletko siirtänyt jo vastuuta nuoremmalle polvelle?
Nykyisin liikunta on hyötyliikuntaa Seuraan urheilua laidasta laitaan varsinkin koripalloa, koska oma poikamme Antti pelaa korisliigassa Kouvolan Kouvoissa.
16. Terveisiä Vasamalaisille?
Terveisiä kaikille Vasamalaisille!